Ero sodan ja terrorismin välillä

Toisen maailmansodan päätyttyä maailman suurvallat kokoontuivat etsimään tapoja estää joukkomurhan toistuminen ja miljoonien ihmishenkien menetykset. Yhdistyneiden Kansakuntien ja kaikkien sen mekanismien (samoin kuin kaikkien muiden kansainvälisten hallitusjärjestöjen ja valvontaelinten) perustamisella pyrittiin luomaan neutraali tila, jossa voisi käydä rauhanomaisia ​​ja diplomaattisia keskusteluja. Itse asiassa YK: n perustamisen jälkeen emme ole nähneet (vielä) muita merkittäviä globaaleja konflikteja, joita voitaisiin verrata II maailmansodan painoarvoon ja laajuuteen. Konfliktit, sisällissodat ja väkivalta ovat kuitenkin edelleen yleisiä. Esimerkiksi kuusi vuotta kestänyt Syyrian konflikti on maksanut miljoonien ihmisten hengen, horjuttanut edelleen Lähi-idän epävarmaa tasapainoa ja aiheuttanut ennennäkemättömän muuttoaallon kohti Euroopan rantoja.

Pahemman asteen vuoksi turvapaikanhakijoiden jatkuva virta Euroopassa - ja yleensä länsimaissa - on edistänyt sellaisten kansallismielisten ja populististen liikkeiden syntymistä, jotka edistävät rajat ylittävää ohjelmaa ja jotka tunnistavat (melkein) kaikki pakolaiset, maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat mahdolliset hyökkääjät ja terroristit. Terroristihyökkäysten pelko on kasvanut edelleen sen jälkeen kun ammuttiin Bataclanin sisällä (Pariisi, marraskuu 2015), rahti törmäsi joukkoon Promenade des Anglais'ssa (Nizza, heinäkuu 2016). Pommi räjähti Ariana Granden konsertin aikana (Manchester, toukokuu 2017) ja kaikki muut hyökkäykset länsimaisiin kaupunkeihin ja symboleihin.

Terroristihyökkäykset ja terrorismi-ihanteiden leviäminen - etenkin syyskuun 11. päivän tragedian jälkeen - todellakin johtivat kansallisen turvallisuuden lisääntymiseen ja rasististen ja nationalististen liikkeiden syntyyn. Mitä ihmiset todella pelkäävät? Huolestuttaako se vain satunnaisia ​​terrori-iskuja vai pelkäämmekö uusi sota (ehkä WWIII) nurkan takana? Ovatko ”terrorismin” ja “sodan” ideat toisistaan ​​toisistaan ​​vai onko niillä yhteistä? Olkaamme selvittää se.

terrorismi

Sana ”terrorismi” johtuu latinalaisesta verbistä terreo, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti "pelottaa". Nykyään termi "terrorismi" tarkoittaa viattomien siviilien (ja / tai hallituksen jäsenten tai tiettyjen uskonnollisten tai etnisten ryhmien) tappamista kansalaisjärjestöjen toimesta. Aikaisemmin (minkä tahansa) hallituksen väestöön kohdistamat väkivaltaiset tai laittomat teot omiin väestönsä kohtaan merkittiin kuitenkin myös terroritekoiksi. Valitettavasti maailman eri alueilla toimivien terroristiryhmien lukumäärä kasvaa, ja yleisimpiin terroritekoihin (ja rikoksiin) sisältyy:

  • Kamikaze-iskut;
  • pommitusten;
  • sieppauksesta;
  • Mielivaltainen tappaminen;
  • Joukkomurha;
  • Pakko katoaminen; ja
  • Historiallisten / uskonnollisten kohteiden tuhoaminen.

Terrori-iskujen tarkoituksena on kiinnittää tiedotusvälineiden huomio ja luoda pelon, epäilyn ja kaaoksen ilmapiiri. Vaikka terrorismi on vakava ja kiireellinen asia, sitä ei ole (vielä) virallisesti määritelty ja kriminalisoitu kansainvälisessä oikeudessa. Vuodesta 1920 lähtien on tehty monia ponnistuksia ja useita terrorismin vastaisia ​​yleissopimuksia ja sopimuksia on allekirjoitettu ja ratifioitu. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan ole päässyt sopimukseen yleisesti tunnustetusta määritelmästä - estäen näin Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansainvälisten organisaatioiden "lähettämästä yksiselitteistä viestiä siitä, että terrorismi ei ole koskaan hyväksyttävä taktiikka, jopa syyllisimpiin syihin".

YK: n uhkia, haasteita ja muutosta käsittelevän korkean tason paneelin raportin mukaan terrorismin määritelmään tulisi sisältyä seuraavat elementit:

a) Johdanto-osassa tunnustetaan, että valtion voimankäyttö siviilejä vastaan ​​on säännelty Geneven yleissopimuksilla ja muilla välineillä, ja jos se on riittävän laaja, se on kyseisten henkilöiden sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan;

b) 12 edellisen terrorismin vastaisen yleissopimuksen nojalla toimivan toistaminen on terrorismia ja julistus, että se on kansainvälisen oikeuden mukainen rikos; ja toistetaan, että terrorismi aseellisten konfliktien aikana on kielletty Geneven yleissopimuksissa ja pöytäkirjoissa;

c) viittaus terrorismin ja rahoituksen rahoituksen vastaisesta tuesta vuonna 1999 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen päätöslauselmaan 1566 (2004) sisältyviin määritelmiin;

(d) Terrorismin kuvaus: ”kaikki toimet, jotka on jo määritelty nykyisissä terrorismin näkökohdista tehdyissä yleissopimuksissa, Geneven yleissopimuksissa ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1566 (2004) ja joiden tarkoituksena on aiheuttaa siviileille kuolema tai vakavia ruumiillisia haittoja. tai muihin kuin taistelijoihin, kun tällaisen teon tarkoituksena on luonteeltaan tai asiayhteydeltään uhkailla väestöä tai pakottaa hallitus tai kansainvälinen järjestö tekemään tai pidättäytymään tekemästä mitään tekoa. ".

Valitettavasti yhtenäisen määritelmän puuttumisella on kielteisiä vaikutuksia kattavien terrorismintorjuntastrategioiden laatimisprosessiin. Vaikka terrorismi on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla kiellettyä, terrorismin torjuntatoimenpiteet eivät aina noudata kansainvälisiä (tai alueellisia) normeja. Päinvastoin, George W. Bushin vuonna 2003 käynnistämä ns. Terrorismin vastainen sota sisälsi usein (ja siihen sisältyy) väkivallan astetta ja ihmisten elämän ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamatta jättämistä.

Sota

Sotaksi määritellään pitkittynyt, organisoitu, aseellinen konflikti kahden osapuolen - yleensä kahden valtion (tai sisällissotien tapauksessa - ryhmien) välillä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden - kansainvälisen oikeudellisen kehyksen, joka tarjoaa ”sodan säännöt” - mukaan konflikteja on kahta tyyppiä:

  1. Kansainväliset aseelliset konfliktit, jotka vastustavat kahta tai useampaa valtiota; ja
  2. Ei-kansainväliset aseelliset konfliktit, hallitusjoukkojen ja kansalaisjärjestöjen välillä tai vain näiden ryhmien välillä. IHL: n perustuslakissa erotellaan myös vuoden 1949 Geneven yleissopimusten 3 artiklassa tarkoitetut kansainväliset aseelliset selkkaukset muista kuin kansainvälisistä aseellisista konflikteista, jotka kuuluvat 1 artiklan 2 kohdan määritelmään. Lisäpöytäkirjan II 1 kohta.

Vaikka (oikeudellisesti ottaen) ei ole muun tyyppisiä aseellisia konflikteja, yksi konflikti voi muuttua toiseksi. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteiden edistämisestä vastaa Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) - koska ICRC: n perustaja (Henry Dunant) perusti liikkeen, jonka ainoana tarkoituksena on varmistaa ”aseellisten uhrien suojelu ja tuki”. konfliktit ja riidat. ”

Itse maailmansota ja toinen maailmansota ovat todellakin viimeisimmät sotatapaukset, jotka ovat dramaattisesti vaikuttaneet länsimaihin ja raputaneet koko maailmanjärjestystä. Sota on kuitenkin muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella. Vuonna 17th ja 18th vuosisadan (ja jopa kauan ennen sitä) sotaa käytiin alkeellisilla aseilla; vuonna 19th ja 20th luvulla asiat muuttuivat ja aseista tuli hienostuneempia ja vaarallisempia; ja tänään hallitukset voivat taistella sotien kanssa ja tappaa miljoonia ihmisiä ilman, että yksi sotilas astuisi jalan päälle. Uusimpia ja tappavimpia aseita, joita nykyään mahdollisesti käytetään, ovat:

  • Ballistiset ohjukset;
  • Ydinaseet; ja
  • Kemikaaliset aseet.

Tällaiset hyökkäykset voisivat tuhota kokonaisia ​​kaupunkeja ja aiheuttaa tuhansia uhreja. Konfliktien kärjistymisen ja kiellettyjen tai erittäin tappavien aseiden käytön estämiseksi Yhdistyneet Kansakunnat ja sen kumppaniorganisaatiot loivat yleissopimuksia ja sopimuksia, kuten kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1992 ja jota valvoo aseiden kieltämisen järjestö. Kemikaaliset aseet. Valitettavasti lakisääteisistä kielloista huolimatta kemiallisten aseiden käyttöä sekä valtiollisten että valtiosta riippumattomien toimijoiden keskuudessa on kirjattu useaan otteeseen.

Yhteenveto

Terrorismi on yksi tärkeimmistä aiheista, joista tänään keskustellaan. Terroristihyökkäysten pelko ja ääriliikkeiden levittämisen huolet ovat lisääntyneet viime vuosina useiden Euroopan ja Amerikan kaupunkien kauhistuttavien hyökkäysten jälkeen..

Terroriteot liittyvät usein Lähi-idän kansalaisjärjestöihin, radikaaleihin islamistisiin järjestöihin. Terrorismi on kuitenkin paljon suurempi ongelma, ja monet pelkäävät, että terrori-iskujen lisääntyminen voi johtaa sotaan. YK: n mukaan itse terrorismikukoistaa epätoivon, nöyryytyksen, köyhyyden, poliittisen sorron, ääriliikkeiden ja ihmisoikeuksien väärinkäytön ympäristöissä; se kukoistaa myös alueellisten konfliktien ja ulkomaisen miehityksen yhteydessä; ja se hyötyy valtion heikosta kyvystä ylläpitää lakia ja järjestystä.

Toisin sanoen sota ja terrorismi ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Terrori-iskut voivat johtaa sotaan, ja sota puolestaan ​​voi luoda olosuhteet terroristiryhmien syntymiselle ja leviämiselle. Vaikka molemmat aiheuttavat väkivaltaa, kuolemaa, pelkoa ja epätoivoa, nämä kaksi termiä osoittavat erilaisia ​​ilmiöitä:

  • Termi ”terrorismi” tarkoittaa kaikkia siviilejä ja / tai valtion virastoja vastaan ​​tehtyjä hyökkäyksiä, jotka on tehty kansalaisjärjestöjen käsissä, kun taas sotaa käydään järjestäytyneellä tavalla valtioiden tai valtiosta riippumattomien toimijoiden välillä.
  • Terrorismia ei ole selkeästi määritelty kansainvälisessä oikeudessa; näin ollen terrorismin torjunnan strategiat ovat edelleen epäselviä ja epämääräisiä; päinvastoin, sota määritellään ja sitä säännellään kansainvälisellä humanitaarisella lailla;
  • Sekä terrorismi että sota ovat kehittyneet vuosien varrella; terroristiryhmittymillä ei kuitenkaan ole laillista valtaa ja käyttöä (minkään tyyppisiä) aseita, kun taas hallitukset voivat laillisesti johtaa aseistus- tai aseriisuntaohjelmia;
  • Terroristiryhmät eivät noudata lakeja ja määräyksiä eivätkä noudata rajoituksia, kun taas sodan säännöt määritellään selvästi kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa; ja
  • Terroristiryhmät kohdistuvat usein siviileihin ja pyrkivät levittämään kaaosta ja pelkoa, kun taas sotia käydään taloudellisista ja geopoliittisista syistä. Lisäksi IHL kieltää siviilien kohdistamisen aseellisiin konflikteihin.