Ero pakolaisten ja siirtolaisten välillä

Termeillä “pakolainen” ja “maahanmuuttaja” on paljon eroa.

Vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksessa, josta neuvoteltiin toisen maailmansodan jälkeen, määritellään pakolainen henkilöksi, joka "perustellun pelon vuoksi, että heitä vainotaan rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn sosiaaliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi, on kansalaisuusmaansa ulkopuolella, eikä pysty tai tällaisen pelon vuoksi ole halukas turvautumaan maan suojaan. "

YK: n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan pakolaiset ovat henkilöitä, jotka pakenevat aseellisista konflikteista tai vainosta kotimaassaan. Pakolaisten kotimaassa olevan vaaran vuoksi hänet pakotetaan pakenemaan naapurimaihin.

Pakolaisaseman tilanne on usein niin vaarallinen ja sietämätön, että he ylittävät kansalliset rajat jalan tai veneellä ilman maahantulolupaa, joskus ilman passeja ja muita vaadittuja asiakirjoja, etsiäkseen turvallisuutta lähialueista. Siksi heistä tulee kansainvälisesti tunnustettuja "pakolaisia", joilla on hallitusten, UNHCR: n ja muiden järjestöjen avustus. Heidät tunnustetaan, koska heille on liian vaarallista palata kotiin, ja he tarvitsevat pyhäkköä muualle. Nämä ovat ihmisiä, joille ei voida evätä maahantuloa ilman tappavia seurauksia.

Pakolaisilla on oikeus perussuojaan vuoden 1951 yleissopimuksen ja muiden kansainvälisten sopimusten nojalla. Lain mukaan pakolaisia ​​ei voida lähettää takaisin maihin, joissa heidän henkensä olisi vaarassa.

Pakolaisten suojelulla on monia näkökohtia. Näitä ovat turvallisuus palautumisesta vaaroihin, joista he ovat paenneet, ja toimenpiteet sen varmistamiseksi, että heidän perusoikeuksiaan kunnioitetaan, jotta he voivat elää ihmisarvoisesti ja turvallisesti auttaen heitä löytämään pitkäaikaisen ratkaisun. Pakolaisten vastaanottava maa ottaa vastuun tästä suojelusta. Siksi UNHCR tekee tiivistä yhteistyötä hallitusten kanssa, neuvoen ja tukemalla niitä tarpeen vaatiessa vastuunsa suorittamiseen. Intian jaon aikana vuonna 1947, 6 miljoonaa hindu- ja sikhi-pakolaista pakeni vastikään muodostuneesta Pakistanista luopumalla omaisuudestaan, koteistaan, ystävistään ja joskus perheenjäsenistään, ja asettui Intiaan. Intian hallitus vastasi pakolaisten kuntouttamisesta. Monet pakolaiset saivat köyhyyden trauman menettäessään kotinsa ja omaisuutensa.

Lyhyesti sanottuna pakolainen on henkilö, joka on paennut maastaan ​​paetakseen sotaa tai vainoa ja voi todistaa sen.

Toisaalta maahanmuuttajat päättävät siirtyä parantamaan elämäänsä etsimällä työtä, yhdistämällä perheen kanssa tai parempaan elämään. Maahanmuuttaja voi aina palata kotimaahansa, jos havaitsee, että uusi elämä ei ole sitä mitä hän odotti. He voivat milloin tahansa vierailla ystäviensä ja sukulaistensa kotimaassa. Maahanmuuttajat tekevät tutkimusta ennen muuttoa toiseen maahan. He opiskelevat valitun maan kieltä ja kulttuuria, hakevat työpaikkoja ja saavat asianmukaiset maahantulodokumentit siirtyäkseen valitsemaansa maahan. Jokaisesta maasta toiseen muuttavaa pidetään siirtolaisena, paitsi jos hän pakenee erityisesti sodasta tai vainosta. Maahanmuuttajat voivat paeta suurta köyhyyttä tai olla hyvinvoivia ja etsiä vain parempia mahdollisuuksia.

Maat voivat vapaasti karkottaa maahanmuuttajia, jotka saapuvat ilman laillisia asiakirjoja tai muusta syystä, kuten rikollisesta toiminnasta, jota he eivät voi tehdä pakolaisten kanssa vuoden 1951 yleissopimuksen nojalla. Yksittäisten hallitusten kannalta tämä ero on tärkeä. Maat käsittelevät siirtolaisia ​​omien maahanmuuttolakien ja -prosessien nojalla.

Näiden kahden termin vaihtaminen vie huomion pois pakolaisten edellyttämistä erityisistä oikeudellisista suojauksista. Meidän on kohdeltava kaikkia ihmisiä kunnioittavasti ja arvokkaasti. Meidän on varmistettava, että maahanmuuttajien ja pakolaisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan yhtäläisesti. Samanaikaisesti meidän on myös tarjottava pakolaisille asianmukainen oikeudellinen vastaus heidän erityisen ahdingonsa vuoksi.

Tarkastellaan Tyynenmeren Kiribatin ja Tuvalu -saarten sekä Intian valtameren saarten Malediiveja. Ennusteiden perusteella asiantuntijat ovat varoittaneet, että nousevan merenpinnan vuoksi Kiribatin saarivaltiot, jotka sijaitsevat Tyynenmeren keskiosassa noin 2 500 mailia lounaaseen Havaijista, ja Malediivit, Intian valtameressä, voivat kadota seuraavien 30–60 vuoden aikana. Tuvalu-kansakunta, joka oli sijoitettu puoliväliin Australiaan ja Havaijiin, voisi kadota seuraavien 50 vuoden aikana. Näiden saarien koko väestön on muutettava toiseen maahan. Kutsuisitko heitä pakolaisiksi tai siirtolaisiksi?