Ero Hitlerin ja Mussolinin välillä - Euroopan tumma totalitaarinen perintö

Hitler vs. Mussolini
Kirjoittaja: Jay Stooksberry

Kun keskustellaan totalitaarisista liikkeistä nykyhistoriassa, keskusteluun osallistuvat aina Adolf Hitler ja Benito Mussolini. Hitlerin natsi-Saksa ja Mussolinin fasistinen Italia edustivat kaksi kolmasosaa akselivoimista toisen maailmansodan aikana. Molemmat näistä henkilöistä projisoivat suurta ammatillista kunnioitusta toisiaan kohtaan, ja heidän yhteistyönsä johti väitetysti yhteen väkivaltaisimpaan epätasapainoon kansainvälisessä vallassa, jonka historiamme on koskaan tallennettu.

Molemmat näistä henkilöistä jäljittävät poliittisen uransa alkuvaiheet ensimmäisen maailmansodan aikana. Mussolini ja Hitler olivat molemmat sotilaita konfliktin aikana. Ironista kyllä, Mussolini oli poliittinen toimittaja ja sosialistinen aktivisti ennen sotaa. Hitler oli vapaaehtoisena Baijerin armeijaan itävaltalaisena. Sodan aikana molemmat miehet kehittivät erittäin taisteltavan kuvan sosialismista ja kommunismista. Mussolini syytti sosialisteja siitä, että ne korostivat luokkaeroja kansallismielisyyteen nähden aikana, jolloin sotatoimiin tarvittiin yhteenkuuluvuutta; Hitler uskoi, että marxilaiset saboteurit tuhosivat Saksan sotaponnistuksen kotirintamalla. Heidän kommunismin vastainen sota-asema pelataan myöhemmin totalitaarisessa politiikassaan.

Vaikka molemmat nämä häikäilemättömät johtajat saavuttivat korkean voiman, he osoittivat alun perin kapinapyrkimyksissään erilaista menestysastetta. Mussolinilla oli aikaa luoda ja levittää ajatuksiaan fasismista ja kerätä aivan seuraavat asiat ennen hänen maaliskuussa Roomassa vuonna 1922. Lokakuun lopulla 1922 30 000 fasistia ”ruskeita paitoja” pakkosiirtolaisina (kuningas Victor Emmanuel III: n avulla) Italian pääministeri. Ministeri vallasta. Hitler lainasi tältä tapahtumalta vuotta myöhemmin. "Beer Hall Putsch" -niminen Hitler ja noin 2000 hänen kannattajaansa yrittivät tarttua valtaan Münchenissä. Poliisi kuitenkin puuttui asiaan, mikä johti useiden hänen apulaistensa kuolemaan ja Hitlerin vankeuteen maanpetoksesta. Hitler käytti vankilaan jättämäänsä aikaa kirjoittaakseen pahamaineisen manifestinsa ”Mein Kampf”. Vasta melkein kymmenen vuotta myöhemmin - vuosien poliittisen manipulaation ja lainsäädäntöprosessien jälkeen - Hitler asui virallisesti Saksassa.

Hitler ja Mussolini kehittivät politiikkaa fasististen periaatteidensa ympärille hyvin samalla tavalla. Ylivoimainen vahva poliisivaltio sekä Italiassa että Saksassa kohdellaan erimielisyyttä väkivaltaisilla tukahduttamisilla. Järjestelmäystävällinen propaganda levisi laajasti kansalaisten keskuudessa ja kulutti sitä. Laajamittaiset julkiset työt ja infrastruktuurihankkeet ajoivat sekä Italian että Saksan pois suuresta masennuksesta ja loivat perustan molemman maan kasvavalle militarisoitumiselle. Pakollisten, kansallismielisten nuorten indoktrinointiohjelmien luominen olivat molemmat näiden totalitaaristen johtajien maamerkkejä. Molemmilla henkilöillä oli myös megalomania-tunne, mikä parhaiten osoitettiin heidän ekspansionistisen ulkopolitiikan avulla. Mussolinin Italia hyökkäsi Etiopiaan ja tuki Francoa Espanjan sisällissodan aikana. Hitlerin kolmas valtakunta oli muodostanut syöpäkasvaimen muodon Euroopassa, imeytyen hitaasti Manner-Eurooppaan väkivaltaisen miehityksen kautta.

Näistä yhtäläisyyksistä huolimatta Hitler ja Mussolini eivät olleet aina samalla sivulla. Mussolini ei ollut yhtä kiinnittynyt etniseen tai uskonnolliseen identiteettiin Italian valtion luomisessa. Mussolini ei omaksunut Hitlerin pyrkimyksiä "puhtaan rodun" saamiseksi kansalaisuudestaan. Vaikka Mussolinin hallinnon aikana annettiin useita antisemitistisiä lakeja, niitä ei syntynyt vasta 1930-luvun lopulla kuin "hatun kärki" kohti jatkuvasti kasvavaa Hitlerin hallintoa. Vaikka Mussolinin hallitukselle on ominaista helposti sen väkivaltainen luonne, hänen hallituskautensa ei koskaan pidä kynttilää laajamittaisessa kuoleman mekanisoinnissa, jonka Hitler osoitti holokaustin aikana. Itse asiassa Mussolini antoi tuhansien vainottujen juutalaisten hakea turvaa Italiasta Hitlerin hallituskauden aikana.

Toinen avainero kahden johtajan välillä voitiin havaita heidän pudotessaan vallasta. Sen jälkeen kun kaikki oppositio oli tukahdutettu väkivaltaisesti, Hitler nautti Saksan kansan laajaa tukea. Mussolinin suosittu vetoomus vahvistui ja hävisi hänen 21 vuoden hallituskautensa aikana. Itse asiassa ikätoverinsa syrjäyttivät Mussolinin vallan vuonna 1943 epäluottamuslauseella. Kaksi vuotta myöhemmin Mussolini murhattiin rakastajatarinsa rinnalla; sitten heidän ruumiinsa esitettiin julkisesti ja etsivät ja rikoksentekijät rikoivat. Vain muutamaa päivää myöhemmin, kun hänen hallintojärjestelmänsä oli rappeutuneena liittolaisten joukkojen armeijan nousun seurauksena, Hitler teki itsemurhan (myös rakastajatarinsa rinnalla) bunkkelissa. Heidän ruumiinsa vedettiin huolellisesti bunkkerista ja poltettiin sitten Neuvostoliiton joukkojen sulkeutuessa Hitlerin päämajaan.

Hitler ja Mussolini olivat sukulaisia ​​henkiä luomaan, levittämään ja luopumaan diktatuurivallasta nyky-Euroopassa. Heidän väkivaltainen nousu valtaan saavutettiin väkivaltaisilla päämääräillä. Vaikka heidän yhtäläisyytensä olivat syvällisempiä kuin niiden erot, on vaikea väittää näiden molempien historiallisten hahmojen pysyvästä vaikutuksesta siihen, miten tarkastelemme poliittisen vallan keskittämistä.