Ero Ardorin ja Ardorin välillä

'Ardor' ja 'Ardor' ovat pääosin sama sana. Ero on siinä, että yhtä pidetään oikeana Yhdysvalloissa ja toista oikein Commonwealth-englanniksi, mikä on Englannissa puhuttu versio. Muut kuin ne, ne tulevat samasta etymologiasta, ne lausutaan samalla ja tarkoittavat samaa.

Nämä kaksi sanaa tuli englanniksi ranskasta, erityisesti anglo-normanista, joka oli englannin kielen puhuttu versio Britannian saarilla yhdestoista vuosisadan ja kuudennentoista luvun välillä. Norman viittaa Normandian herttuakuntaan, joka on nykyään Ranskan luoteisalue. Yhdennentoista vuosisadan lopulla Normandia hyökkäsi Englantiin ja kantoi heidän kieltään heidän kanssansa, mikä tapasi englannin vaikutelman ja siitä tuli anglo-normani. Koska he olivat valloittajia, heidän kielensä oli yleisin ylempi luokka. Tästä syystä monet englanninkieliset kiehtovimmat sanat ovat jäljitettävissä ranskan ja latinan juuriin. Substantiivi 'drink' oli germaaninen sana ja tuli vanhan englannin juuresta, mutta sen synonyymi 'drink' oli ranska ja siten se oli yläluokkien käyttämä sana.

Ennen kuin siitä tuli ranskalainen sana, se oli latinalainen sana "ardor", joka tarkoittaa samaa kuin nykyaikaiset sanat. Se tuli verbistä 'ardere' tai 'polttaa'. Se puolestaan ​​tuli verbistä "aridus" tai "kuivua", ja lopulta protoindoeurooppalaisesta verbistä, joka tarkoitti "kuivata", samoin kuin "polttaa" ja "hehkua".

Sekä 'ardor' ja 'ardor' säilyttivät joitain vanhempia merkityksiä, mutta tuli on metaforinen. Ensisijainen merkitys on lämpöä tunne, intohimo, lähestymistapa, jolla on paljon energiaa, tai toinen voimakas tunne. Tämä liittyy sanoihin "kiihkeys" ja "kiihkeys", jotka tarkoittavat samaa asiaa. Jotkut sanan 'henki' merkitykset pätevät myös, koska se voi tarkoittaa paljon energiaa, intohimoa tai innostusta.

'Ardor' ja 'ardor' voivat myös tarkoittaa voimakasta kuumuutta, kuten ilmaisussa 'liekkien armi' tai 'liekien armi'.

Jälleen kerran, ne tarkoittavat samaa asiaa erilaisista oikeinkirjoituksista huolimatta. Syy oikeinkirjoituksen taustalle on sama kuin muille pareille, kuten 'väri' ja 'väri', 'kunnia' ja 'kunnia', 'haarniska' ja 'haarniska', 'voima' ja 'elinvoima', ja pian. Syynä on se, että sanat ovat latinalaisia ​​sanoja, jotka kulkivat ranskan kielen läpi ennen kuin niistä tuli englantia.

Ranskan kielessä '-our' -pääte heijastaa erilaista ääntämistä kuin 'tai' ääni. Kun latinalaiset sanat tulivat ensin ranskaksi, ne äänestettiin enemmän '-ur' -äänellä, ja niiden oikeinkirjoitus heijasti sitä. Myöhemmin se muuttui '-our' päättyy useimmissa, koska ääntäminen oli erilainen.

Monet ranskaksi lainatuista englanninkielisistä sanoista säilyttivät oikeinkirjoituksensa, vaikka se ei heijasta heidän ääntämistä. Kuitenkin monet englantilaiset tutkijat olivat latinan kielen faneja, menivät niin pitkälle, että asettavat sille latinan kielen rajoituksia, kuten sääntö, jonka mukaan lauseet eivät lopu koskaan lauseella. Tämän vuoksi englannin kielellä syntyi latinalaisia ​​kirjoitusmerkkejä. Kun Englanti asutti Amerikan, molemmat oikeinkirjoitukset tulivat mukaan. Sieltä sanakirjat päättivät oikeinkirjoitukset. Samuel Johnson, joka julkaisi Englannin kielen sanakirja vuonna 1755 uskoi, että ranskan kielen oikeinkirjoitus olisi säilytettävä, koska se oli ollut kielellä pidempään. Kuitenkin Noah Webster, joka julkaisi Englannin kielen amerikkalainen sanakirja vuonna 1828 uskoi, että näiden sanojen oikeinkirjoituksen tulisi olla yksinkertaista, joten hän käytti latinalaisia ​​kirjoitusasuja, koska ne olivat vähemmän monimutkaisia.

Ainoa ero näiden kahden välillä on alue, jossa oikeinkirjoitusta käytetään pääasiassa. Yhdysvalloissa se on 'ardor'. Useimmissa muissa englanninkielisissä maissa se on 'ardor'.