Ero islamin ja sufismin välillä

Islam maittain

Islam vs. sufismi

esittely
Islam on dogmaattinen ja monoteistinen uskonto, jonka profeetta Muhammad perusti noin 1400 vuotta sitten Koraanin pyhään kirjaan sisältyvien Allahin ilmoitusten perusteella. Islam on tiukasti valvottu elämäntapa Koraanin ja Hadithin sanamuotojen mukaan (myöhemmät selitykset Muhammadin sanoista), joita jokaisella islamin uskovalla on valtuudet noudattaa. Islam uskoo, että on vain yksi Jumala ja se on Jumala ja ei mikään muu Jumala. Islamin mukaan elämän tarkoitus on elää Koraanin ja Hadithin mukaan ja palvella siten Jumalaa.

Toisaalta sufismi on Jumalan ja ihmisen liiton henkinen ulottuvuus. Jotkut uskonnon ja hengellisyyden tutkijat uskovat, että sufismi on mystinen käsite, joka edeltää historiaa kauan ennen järjestäytyneen uskonnon syntymistä. Väitetään, että hindu ja kristillinen erakko ovat ilmaisseet ajatuksen sufismista ja vaikuttaneet myöhemmin islamiin. Siitä huolimatta on turvallista sanoa, että sufismi on kukoistanut islamin rakenteessa ja käytännöissä. Jotkut uskovat muslimien keskuudessa olevan sufismin kehittyneen rahattujen muslimien, erityisesti Umayyad-kalifaatin, materialistisen ja ylellisen elämäntavan pettymyksestä. Ali Hujwirin mukaan Ali Talib oli islamilaisen sufismin perustaja. Monet islamin ja sufismin tutkijat uskovat, että sufismissa tarkoitetaan islamin sisäistämistä, joka sisältää sellaisia ​​käytäntöjä kuin puhuminen, meditaatio ja muut rituaalit. Jotkut tutkijat väittävät myös, että sufismi tarkoittaa Muhammadin elämän jäljittämistä ja pyrkimystä olla täsmälleen sellainen kuin Muhammad oli.

erot
Käsitys oikeasta polusta Jumalaan
Islamin ja sufismin välinen perustavanlaatuinen ero kääntyy kohti unionia Allahin kanssa. Ortodoksisen valtavirran islamin mukaan Muhammadin, Sharia-lain ja Hadithin koraaniset opetukset asettavat ohjeet, joita muslimien on noudatettava tiukasti, jotta saavutetaan iankaikkinen läheisyys Jumalan, Jumalan kanssa.

Erot islamin ja sufismin välillä
Toisaalta sufismi antaa vähemmän painoarvoa Hadithille ja sharialle ja keskittyy mystisiin ja rituaalisiin käytäntöihin Allahin ylistämisessä..

Sharian merkitys
Perinteiset ortodoksiset muslimit uskovat Allahin palvelemiseen ilman, että noudatetaan tiukasti islamilaisen sharia-lakia. Tämä suuri muslimiklubi uskoo, että Sharia on pyhää vain paitsi asiayhteydessä tai uskonnollisessa vakaumuksessa, että se on islamin identiteettipolitiikan perustana. Sharian merkitys ortodoksisten muslimien kollektiivisessa psyykessä on niin suuri, että se on ollut tyytymättömyyden aiheena monien demokraattisten rakenteiden valtioiden hallintoasioissa. Valtavirran muslimit uskovat, että mikä tahansa muu oikeusjärjestelmä kuin šaria on anti-islam.

Sufismin seuraajat uskovat, että Sharian tiukka noudattaminen ei ole tae unionin saavuttamiselle Jumalan kanssa. He uskovat, että progressiiviset rituaalikäytännöt ja meditaatio toisivat muslimin Allahin läheisyyteen. He eivät myöskään usko, että šaria tulisi olla ainoa oikeusjärjestelmä muslimille, eivätkä sairaanhoitajat ole suvaitsemattomia demokraattiseen järjestelmään..

Milloin saavuttaa Jumala
Valtavirran muslimit uskovat, että seuraamalla tiukasti Koraania ja Hadithia, muslimi voi saavuttaa jumalallisen läheisyyden paratiisissa kuoleman jälkeen. Hadith ilmoittaa korvaamattomista lahjoista tiukoille Koraanin ja Hadithin seuraajille paratiisissa kuoleman jälkeen. Sufismin uskovat katsovat, että meditaation ja rituaalikäytäntöjen avulla muslimin ei tarvitse odottaa kuolemaa, vaan se voi omaksua jumalallisen läheisyyden Jumalan kanssa itse tässä elämässä.

Mittojen ero
Erot islamin ja sufismin välillä
Ortodoksisessa valtavirrassa islam on enemmän kiinnostunut islamin lain noudattamisesta ja sellaisenaan se on eksoteerinen. Toisaalta sufismi korostaa henkisyyttä ja sillä on siten esoteerinen ulottuvuus.

Materialistinen ylellisyys
Islamilainen valtaosa ei kiellä materialistista nautintoa ja ylellisyyttä, vaikka Koraanissa on annettu ohjeita avustusten ja lahjoitusten myöntämisestä köyhimmille yhteisön jäsenille. Ne, jotka uskovat sufismiin, hyväksyvät vapaaehtoisesti köyhyyden ja celibatin ja pidättäytyvät kaikenlaisesta maallisesta nautinnosta.

Hengellisyys
Islamilainen valtaosa on enemmän liittoutunut ahkeraan sanelemaan, eikä sillä ole henkistä arvoa. Sufismin käsite puolestaan ​​perustuu islamin syvemmän henkisen merkityksen etsimiseen. Sufismi täyttää islamin lakiin keskittyneen uskonnollisen järjestelmän luoman henkisen tyhjyyden. Kuuluisan sufilaisfilosofin Baba Garib Shahin mukaan islamilainen laki ei edistä ykseyden saavuttamista Jumalan kanssa, mutta sufismi johtaa Jumalaan.

Katsotaan Hajj
Ison valtavirran mielestä pyhiinvaellusmatka Mekkaan, joka tunnetaan nimellä Hajj, puhdistaisi muslimin mielen ja tekisi hänestä Hajji. Mutta sufismi ei usko, että pyhiinvaellusmatka Mekkaan merkitsisi Hajjia.

Erot islamin ja sufismin välillä

dhikr
Sufis Dhikrin mukaan rituaalikäytäntöjen mukainen ekstaasin tila on tie kohti Jumalaa. Ortodoksiset muslimit uskovat, että vain Muhammad voisi kokea tällaisen ilmiön, ja kokenut Jumalan elämän aikana, eikä kukaan muu ihminen voi koskaan kokea sitä elämänsä aikana.

Musiikin ja tanssin paikka
Valtavirran islamissa kaikenlainen musiikki kuin koraani-säestysten laulaminen on kielletty. Toisaalta sufismi ei vain käytä musiikkia ylistäessään Jumalaa, vaan esittelee myös tanssin Allahin palvonnassa. Ortodoksiset muslimit uskovat tanssin ja musiikin olevan vapaa-ajan toimintaa ja häiritsisivät esiintyjää todella palvelemaan Jumalaa.

Yhteenveto
i) Islamin valtaosa uskoo, että Koraanin noudattaminen on ainoa tapa palvella Jumalaa, kun taas sufit uskovat mystiseen tapaan löytää Jumala.
ii) Shariaa pidetään erittäin korkeana arvostuksena valtavirran islamissa, toisaalta sufit pitävät Shariaa vähemmän tärkeänä.
iii) Valtavirran islamissa uskotaan, että yhdistyminen Jumalan kanssa on mahdollista jälkielämässä. Sufistit katsovat, että jumalallinen läheisyys voidaan omaksua itse elämään.
iv) Ortodoksisesta islamista puuttuu henkisyys, sufismi keskittyy henkisyyteen.

Erot islamin ja sufismin välillä

v) Islamin valtaosa näkee pyhiinvaellusmatkan Mekkaan kuin Hajj, sufismi ei hyväksy tätä näkemystä.
vi) Sufit uskovat, että dhikr tai ekstaasin tila johtaa Jumalaan, kun taas valtavirran islamin mielestä ilmiö on kokenut vain Muhammedin, eikä kukaan muu voi koskaan kokea sitä.
vii) Musiikki ja tanssi palvontamenetelmin ovat kiellettyjä valtaosassa islamissa, mutta sufit pitävät musiikkia ja tanssia hedelmällisempinä harjoituksina Jumalan ylistämisessä.