Muinaisen Egyptin ja Mesopotamian väliset erot

esittely

Mesopotamian ja Egyptin muinaisia ​​sivilisaatioita helpottivat niiden keskellä juoksevat joet. Eufrat, Tigris ja Niili talletivat lietettä joenrannoille, mikä teki viereisestä maasta erittäin hedelmällisen. Tämä johti kaupunkien, kuten Ur ja Eriku Mesopotamiassa, ja Thebesin kehittymiseen muinaisessa Egyptissä. Egyptissä Niili toimi kuljetusvälineenä ja tarjosi myös suojaa vihollisilta, koska sen soiset suistoalueet tekivät hyökkäyksen lähes mahdottomaksi. Muinaisella Egyptilla ja Mesopotamialla oli kuitenkin perustavanlaatuisia eroja niiden yhteiskuntien hallintotavassa sekä kulttuuri- ja uskonnollisen elämän kehityksessä..

Muinaisen Egyptin ja Mesopotamian väliset erot

Muinaisella Egyptillä oli erilainen poliittinen rakenne kuin Mesopotamialla. Muinaisessa Egyptissä faaraoa pidettiin maan jumalien edustajana. Muinaisen Egyptin kansalaiset uskoivat heidän faaraonsa olevan jumala, ja pidättäytyivät katsomasta suoraan hänen kasvonsa, vaikka hän olisi puhunut hänestä (Richards & Van Buren, 2000). Suurin osa muinaisen Egyptin merkittäviin tehtäviin nimitetyistä aatelisista liittyi faraoon. Hänen kuolemansa jälkeen vain faaraon poika voi menestyä hänessä. Muinaisessa Mesopotamiassa yhteiskunta koostui itsehallinnollisista aluevaltioista kymmenen vuosisadan ajan ennen kuin Sargon Suuri julistettiin kuninkaaksi vuonna 2370 eKr. (Brisch ym., 2008). Mesopotamian kansalaiset eivät kuitenkaan pitäneet kuningasta tai hänen seuraajansa jumalallisena. Mesopotamiassa suurin osa kirjoittelijoista oli jaloperheiden jäseniä, eivätkä he liittyneet hallitseviin kuninkaisiin.

Toinen suuri ero muinaisen Egyptin ja Mesopotamian välillä liittyy uskonto ja kulttuuri. Mesopotamiassa naiset voivat saada luvan kauppaan osallistumiseen ja jopa hallita omaisuuttaan. Siinä oli kuitenkin säännöksiä Hammurabin koodi joka esti heitä perimästä omaisuutta aviomiehensä kuollessa (Suter & Croddy, 1983). Muinaisessa Egyptissä naisten annettiin kuitenkin ottaa haltuunsa kolmasosa aviomiehensä ominaisuuksista, kun heistä tuli leskiä. Muinaisella Egyptilla ja Mesopotamialla oli voimakkaasti kehittynyt kulttuuri, joka tuki kirjoitustyylijen ja kielten kehitystä.

Mesopotamiassa sumerit kehittivät kirjoitusjärjestelmän, joka tunnetaan nimellä nuolenpääkirjoitus arkistojen säilyttämisen helpottamiseksi (Richards & Van Buren, 2000). Cuneiform, joka ilmeni pie-muotojen kautta, kirjoitettiin savitabletteihin, jotka sitten altistettiin auringolle kuivumaan. Muinaisessa Egyptissä kirjoittajat käyttivät hieroglyfit ilmaista ideoita ja käsitteitä. Tällä kielellä oli aakkosellisia elementtejä sekä logoja (Richards & Van Buren, 2000).

Muinaisessa Egyptissä, kuten Mesopotamiassa, palvottiin useita jumalia ja jumalattareita. Mesopotamiassa suuret rakennukset nimettiin Zigguratit palveli temppeleinä, joissa palvojat voivat uhrata ja rukoilla (Connan, 1999). Muinaisessa Egyptissä temppelit olivat tavallisia talon kaltaisia ​​rakenteita, joissa papit suorittivat usein rituaaleja rauhoittaakseen lukuisia jumalia ja jumalattareita. Muinaiset egyptiläiset huolehtivat myös valmistautumisesta jälkielämään maan elämänsä aikana.

He uskoivat, että Ka, tai ihmisen sielu, eivät voineet selviytyä jälkielämässä ilman vartaloaan (Kansallinen taidegalleria, 2015). Muinaisen Egyptin papit saivat tehtäväksi muumifikaation ruumiiden säilyttämiseksi. Suuret haudat, jotka tunnetaan nimellä pyramidit oli pystytetty kuolleille faaraoille ruumiinsa ja omaisuutensa säilyttämiseksi, jotta he voisivat käyttää niitä elämän jälkeisessä elämässä. Kuten kohdassa Gilgamesh, Enkidu ja Hollanti, Mesopotamian ihmiset olivat myös varovaisia ​​valmistautuessaan elämään kuoleman jälkeen (Brisch ym., 2008). Lisäksi he haudattiin ruumiit keraamisiin purkkeihin, jotka sitten asetettiin kaivauksiin, peittämisen jälkeen ensin mattoihin tai mattoihin..

johtopäätös

Muinaisen Mesopotamian ja Egyptin sivilisaatiot menestyivät pitkien jokien takia, jotka nousivat maansa yli. Ihmiset asettuivat Niilin joen varrelle muinaiseen Egyptiin ja Mesopotamian Eufratin ja Tigrisjoen läheisyyteen hyötyäkseen muilla rikastetusta hedelmällisestä maasta. Näiden kahden sivilisaation välillä oli kuitenkin merkittäviä poliittisia, uskonnollisia ja kulttuurisia eroja, jotka olivat edelläkävijöitä ihmisyhteisöjen muodostumisessa.